Daven lähiaikojen kuvia. Ylin kuva kuvattu meillä kotiona takapihalla, kun minä olin keräämässä herukoita. Jotain velmua Davella on ollut mielessä, on ilme sellainen....olisko käyny taas tomaatin ottamassa omin lupoinensa ja syöny sen?
Istua ja makoilla pitää aina niin, että näkee olohuoneeseen, keittiöön ja oville.
Meillä oli muutaman päivän vieras, joka kyllä huomioi Daven. Oli Davella onnenpäivät.
Välillä påitää venytellä, että paikat pysyvät vetreinä tai ottaa vaan sitten pienet unet normiasennoissa, niin samalla tulee venytyksetkin tehtyä.
Raputa veilä...meni ainakin 2 minuuttia jo edellisestä...
Dave iltaherkkunsa kimpussa. Siinä ei kauaa tuhista, kun on pieni kanapäällysteinen luu hotkaistu.
Välilölä Davea ujostuttaa.
Enkös olekkin komea?
Lenkillä ollessa minulla on aina välillä Daven kanssa mielipideroja, että minnekkäs päin mentäs. Mulle käännetään selkä, laitetaan jarrut päälle ja kaihoisasti katsotaan haluttuun suuntaan. Minä pidän useinmiten pääni näissä tilanteissa. Kanssasyöjä antaa Daven määrätä menosuunnan ja reitit. Miehet ovat nyt lähes 2 kk käyneet pitkällä iltalenkillä kaksistaan, kun olen ollut joiltain osin huonommassa kunnossa.
Viime viikolla vietin Daven kanssa kanssasyöjä/pappa jo aamulla 07 "piip" paikkaan ja haettiin iltapäivällä pois. Dave käyttäytyi ihan omituisesti. Sisäkengät ennätti kanssasyöjä laittaa jalkaan niin Dave meni kuvan mukaiseen paikkaan makaamaan ja kun pappa siirtyi toiseen paikkaan, sama paikka Davellakin. Ihankohan oikeasti koirat aistivat/ymmärtävät ihmistensä asioiota?
Dave ja mato. Ei syönyt matoa.
Kommentit