Nämä reilut 300 karjalanpiirakkaa tein jo ennen joulua. Jakelin näitä sitten ystäväperheille joulukukkina. Näiden piiraiden teossa ei kyllä nipotettu, ei pohjien teossa, eikä rypytyksissä. Kun päätin tehä yksin isomman määrän, oli ilman muuta selvää, että pohjat veivaan pastakoneella. Ei minun kädet muuten tällaista urakkaa kestäisi, vaan näin homma hoitui oikeastaan yllättävänkin helpolla jaettuna kahdelle päivälle.

Puuroa keitin kahteen otteeseen aina 10 litrasta nestettä kerralla. Punaiseen maitojuomaan keitin puuron ihan vaan isossa teräskattilassa ja lorautin minä sekaan kermaakin, unohtamatta voita ja reilua suolaa.Taikinan tein suurinpiirtein tällä ohjeella (yhteensä noin 12 kertainen ohje), kauhean tarkkaan en jauhoja syynännyt. Ruista suurin osa, ihan vähän vehnää ja tällä kertaa en laittanut yhtään grahamjauhoja. Taikinankin tein jo piirakoiden tekoa edellisenä iltana valmiiksi. Taputtelin taikinan isoon muovipussiin littanaksi ja laitoin sen kymään. Pääsi aamulla aikaisin hommiin, niin en herättänyt miesväkeäni. Dave nyt tietty tuli heti kuikuilemaan keittiöön, että mitä teen. Ei häntä kiinnostanut piirakoiden teko, vaan meni oloskin sohvälle tyynypinon päälle loikoilemaan, mistä näkee keittiöön.

Kuoriaihiot otin tuttuun tapaan kaulitusta jauhoisesta levystä lasilla ja laitoin ne vadille ja ruisjauhoja vaan reilusti kakkaroiden väliin. Ennen isomman määrän tekemistä, kannattaa veivata muutama pastakoneella ja katsoa että taikinapala on sopivan kokoinen.

Missään vaiheessa en peitellyt muovilla tms tekovaiheessa pyörylöitä ja kuoria.Taikinassa on hieman rasvaa ja se antaa hieman lisäaikaa.

Ekana päivänä ajelin pastakoneella turhankin moneen kertaan kuoret, toisenä päivänä päätin kokeilla ihan eri systeemiä ja ihan siedettäviä kuoria tuli kahteen kertaan ajelullakin. Se millä lukemalla kuoret myllyttää, on jokaisen kokeiltava itse. Se riippuu niin monesta asiasta. Ajatuksenahan on, että taikinalätkä veivataan kerran ja sitten toisen kerran ohuemmalla telavälillä pidempi sivu edellä ja näin saadaan soikea piirakkakuori. Ihan niin säännöllisen soikeita ei kuorista tullut, vaan en minä niitä leikkelemällä siistimäänkään ruvennut. Sarjatyönä pyörittelin pohjia. Jauhoja vaan reilusti läpysköihin ja reipasta veivaamista, niin äkkiä tulee kuoria valmiiksi. Minä laitoin kuoret isolle soikealle vadille ja siisrryin sitten ison pakastimen tykö täyttämään ne. Taas sarjatyönä. Tein aina noin 40 piirakalle saman vaiheen. Paistamaan rupesin piirakoita vasta kun monta pellillistä oli jo valmiina. Nämä piirakat paistoin vielä vanhassa uunissa, jonka sai todella kuumaksi, ei ollut vaan kiertoilmauuni. Saas nähä, onko paistaminen kovin erilaista ens kerralla, kun paistan kiertoilmalla uudessa uunissamme. Perunarieskat ainakin paistuivat eilen illalla todella hyvin, kun uuni oli täysillä (300 astetta) ja kiertoilmalla.

Sutjakkaasti meni aika, kun koko ajan teki jotain vaihetta ja muisti vahata uunissa olevatkin ja kastelemaankin piirakat piti joutua. Vaikka piirakat menivät suurelta osin eri perheiden pakastimiin, minä kastelin ne voi-vesiseoksessa jo valmiiksi. Kun piirakat jäähtyivät, pakkailin ne ja lähin jakelukierrokselle.

Rypyttäminen ei kestä kaikissa päivänvaloa. Tein nyt ihan vaan alhaalta alusta alkaen, enkä käännellyt piirakkaa kesken rypyttämisen. Vasen huonompi käteni ei oikein tahissa pysynyt, mutta kaikki nämä piirakat on syöty, muoroseikkojen takia ei yhtään epäkuranttia hylätty. Viime viikolla syötiin 4 viimeistä meidän pakastimesta, mitä olin oikein säästänyt. Kummasti rupes kanssasyöjällekkin maistumaan piirakat, kun ollaan nyt ihan järestään lämmitetty ne airfryerissä, jolloin niistä tule ihanan rapsakoita.

Ekan tekopäivän iltana tein seuraavalle päivälle taas uuden puurosatsin 10 litrasta maitoa ja lisää kuoritaikinaakin tein.

Koska ei yhen yhtä piirakkaa enää ole tähteenä, pitää viimeistään ensi viikolla taas tehä uusia. Ihan näin paljoa en tee, jos ees puolet tästä määrästä. 314 kpl piirakoita tein noiden kahden päivän aikana. Riisipuuro minulta loppui hieman kesken, vaan onneksi oli jääkaapissa perunamuusia tehtynä laatikkoa varten, joten loput kuoret täytin pyöreiksi perunapiiraiksi. Olipas mukava työrupeama, vaikka kädet olivatkin vähän tönköt seuraavina päivinä.