Ihan taatusti kun meillä tehdään muna-anjovisvoileipiä, saan minä syödä ne yksin. Eräänä aamuna iski anjovisleipien mielihalu, kun olin jo munia keittänyt aamupalalle muutenkin. Anjovisprk oli odottanut jääkaapissa pääsyä janssoninkiusaukseen, vaan saahan tuota ostettua lisää kiusausta varten. Kyllä oli hyvää. Hyvää oli mansikkasoppakin, laitoin siihen hieman sitruunamehua terästykseksi.

Viime sunnuntain "ulosheittoaamupala", kuten olemme siskon porukoiden kanssa lähtöaamun aamupalan nimenneet. Puuron kaverina mansikoita ja oman maan vadelmia. Leipänä oli paria eri sorttia tekemiäni sämpylöitä. Verigreippiä syötiin ihan sellaisenaan. Tällä aamupalalla jaksoi pitkälle iltapäivään, sen verran tuhti se oli.