Viime viikonlopun seudun olimme pitkästä aikaa siskon porukoiden luona Kaavilla. Ihan liian nopsaan menee aina aika. Tässä joitain kuvia reissustamme.

Melkein heti saavuttuamme Kaaville päästiin ruokapöytään. Syotiin kotitekoista pitsaa ja salaattia. Tuo Poppamiehen soosi passasi näihinkin hyvin, antoi lisäpotkua. Myös pitsan päälle pruuttailtiin tuota. Pitsa oli kinkku-aura-ananaspitsaa.

Yhteiset kiireettömät aamupalat ovat luxusta siskon porukoiden kanssa. Samalla tulee höpistyä niitä näitä ja suunniteltua päivän kulkua.

Lauantaina päätimme lähteä lenkille Vaikkojoelle ja sitten syömään Rakkinekosken laavulle. Matkaa Vaikkojoelle on lähes 30 km, joten autolla sinne mentiin...

Kaupan kautta koukattiin hakemassa makkaraa paistettavaksi. Muut syötävät ja juotavat sisko pakkasi kotoa mukaan. Dave seuraili tarkkana mitä kaupasn pihassa tapahtuu...

Ensin käytiin muutaman km metsälenkillä koko porukka. Ihana oli lenkkisää. Miehet ja Dave menvät yleensä edeltä ja me naisväki tullaan perässä...

Rakkinekosken laavulla päästiin valmiille tulille, kun siellä oli muitakin. Me paistettiin makkaraa ja juotiin kahvit sämpylöineen.

Davelle oli omat ruoat mukana. Ties tasan tarkkaan mihin ne oli pakasttu.

Oli ihana reissu, paitsi että saavuttuamme takaisin Kaaville, pätkähti mieleeni, että kävelysauvani jäivät laavulle. Matkaa sen verran, että päätettiin ettei niitä kyllä hakemaan lähdetä. Vanhat ja kuluneetkin sauvat olivat, mutta minun lempisauvat, niin käteen sopivat ja pituudeltaan säädettävät. Ihmeellistä on somen voima....kirjoitin Insatapostaukseeni tapahtuneesta lauantaina ja sunnuntaina sain viestin, että minulle ventovieras ihminen on ottanut sauvat laavulta Kaaville kotiinsa (kun oli lukenut ja muisti postauksen nähtyään sauvat laavun seinustalla) ja toimittaa ne siskolleni. Multa pääs poru. Vaikka kyse on vaan kävelysauvoista, oli ihanaa huomata, että kyllä yllättäviä hyviäkin asioita tapahtuu. Hurjan iso kiitos sauvojen palauttajalle.

Laavureissulta palattuamme teimme siskon kanssa ruokaa possun sisäfileestä. Laitan tämän ohjeen eri postaukseen, niin löytyy helpommin. Me tykättiin tästä kaikki.

Sisko oli ostanut kuvan mukaista Valion Herkku kermaista jogurttia 

Maisteltiin tätä ihan jälkiruokana siskon tekemän lakkahillon kanssa. Makeaa ja samettista tämä on. Instan puolella jotkut kirjoittivat tämän olleen pettymys. Mulle tämä ei ollut pettymys, kun ajattelin tämän olevan jogurttia. Turhan makeaa tämä omaan makuuni on, mutta marjojen kanssa syötynä ihan passeli omaankin herkkuhetkeeni.

Herkku kermainen jogurtti mansikkakakku on jo ostoslistalla, sitä maistelen seuraavaksi.

Dave ottaa reissut rauhallisesti. Matkat yleensä nukkuu. Siskon luona on aina kolmantena keittiössä toiveikkaana, josko jotain hänellekkin tippuisi...

Dave sai paljon rapsutuksia ja sylissäoloja. Ja otti paikkansa ruokapöydän alta. Silloin vielä kun siskon Simo koira oli tässä elämässä, oli pöydänaluspaikka varattu Simolle. Dave ei ees yrittänyt sinne. Jotenkin haikeaa on mennä siskon luo, kun ei Simo ole enää vastassa.