Pusupullia ei tule kovin usein tehtyä, mutta viikolla kun tein pienen pullataikinan kokeillakseni yhtä uutta kanelikierrepullamallia, päätin tehdä samalla myös pusuja. Ja sainpahan samalla käytettyä marmeladi/täytepurkin loppuun. Täytteeksi laitoin tällä kertaa Ylivieskan Justuksesta ostettua ananas-greippitäytettä. Mikä vaan paistonkestävä marmeladi tms käy täytteeksi, ihan oman maun mukaan. 

Pusuihin tarvitaan ihan tavallista pehmeää kohonnutta/hetken levännyttä pullataikinaa. Teen pusuihin usein niin, että heti kun taikina on valmista, hieron pyöreät pullat liinan alle kohoamaan työtasolle (minulla se on ison pakastimen kansi) ja kohonneista pullista rupean muotoilemaan pusuja. Näin säästää pikkasen aikaa, eikä lopputuloksessa huomaa eroa. 

Kaulitun pusuaihion huulireunat kannattaa jättää kunnolla paksummiksi mitä lättänän keskiosa, niin saa pusulle paksut huulet. Minä teen pusun ummistamisen yhdellä kertaa painaen kummankin käden etusormilla huulet pystyyn. Kun pullan pinnalla ei ole jauhoa, eikä täyte pursua välistä, pysyvät kyllä hyvin kiinni. 

Kohonneet pusut.

Minä painan kevyesti pusujen liitoskohdan etusormilla uudemman kerran ennen uuniin laittamista. Joskus täyte pursuaa näkyville, vaan ei se makua haittaa. Kieli sieltä vaan vähän pilkottaa...

Paistetaan noin 200 asteisessa uunissa keksitasossa halutun kypsiksi. Pusun koosta riippuen aikaa menee 12 min eteenpäin... Liian kuiviksi ei kannata kuitenkaan paistaa.

Minä annan pusujen jäähtyä, ainakin vähän ennen kun rupean niitä koristelemaan. Sulatetulla voilla voitelen huulet (tai dippaan ) ja sitten pyöräytän huulet hienossa sokerissa pariin kertaan, että tulee kunnon makea pusu.

Kivoja ovat myös värjätyllä sokerivesikuorrutuksella koristellut pusut eli paksuihin huulikohtiin levitetään kuorrutus. Eivät toki ole enää perinteisiä pusuja, mutta kivoja. 

Muistan pusupullat lapsuudestani kouluajoilta Lapinlahdelta. Keskikoulua vastapäätä oli pieni kauppa ja niinä aamuina kun sinne tuli pusulasti, oli oppilaita jonossa ostamassa niitä. Ja oli siellä pusujoneossa myös opettajia. Koulun alueeltahan ei saanut poistua edes välitunneilla, vaan niin niitä sääntöjä rikottiin jo silloin. Pusujen hinta oli vuonna 1974 17 penniä kpl, sitten se nousi 19 penniin ja myöhemmin hinta nousi peräti 21 penniin. Pusut olivat oikein isoja ja muhkeahuulisia. Ite teen nykysin paljon pienempiä, niin ei tartte puolitella pullia.