Jokunen aika sitten tein pitkästä aikaa riisi- ja perunapiirakoita. Tein vaan pienemmän määrän, niin en edes viitsinyt ottaa pastakonetta esille kuoria varten, vaan ajelin ne pulikalla. Olikin ihan rentouttavaa touhua. Riisipuuron hauduttelin jo edellisenä päivänä ja se oli jääkaapissa yön yli. Ja perunapiirakoihin käytin aterian tähdeperunamuusin.

Pohjataikinaksi on itelläni vakiintunut tämä ohje.

Ruisjauhoina käytän milloin mitäkin sattuu olemaan. En oos siitä niin tarkka. Samalle rukiille ne kuitenkin maistuvat. Piirakoiden ulkonäköön käytetty jauho vaikuttaa yllättävänkin paljon.

Kyllä taas näiden tehdessä tuli mieleen, että kauankohan näitäkin enää pystyy nivelrikkoisilla sormilla mitenkään tekemään. Kanssasyöjä ei oo oikein innostunut näihin leipomisjuttuihin, muuten kun syömällä tuotoksia. Onneks piirakat maistuuvat samalle, vaikka olisivatkin vänkyröitä.

Voi-vesiseoksessa (suolaripsauksella) kastelin piirakat paiston jälkeen.

Lapsuusmuistoja; tälleen laitettiin aina piirakat tarjolle pöytään.

Riisipiirakoiden kuoritaikinaa jäi ja aterialta pottumuusia, joten tein muutamia perunapiirakoita.

Kyllä vaan perunapiirakatkin ovat tuoreeltaan hyviä. Pottumuusi oli nyt sen verran löysää, etten laittanut siihen raakaa kananmunaa sekaan, vaan hyvimpä nuo ottivat väriä ilmankin.