Olen aina ollut hirvittävän huono aamupalan syöjä. Ihan on lähivuosina pitänyt opetella syömään aamuisin kunnon aamupala. Kuvissa olevat aamupalat eivät missään nimessä ole mitään esimerkkejä, ovat vaan semmoisten kertojen aamupaloja, kuin on tullut kuvattua.

Meillä aamun työnjako on nykyisin sellainen, että kanssasyöjä lähtee Daven kanssa aamulenkille ja minä jään aamupalan laittoon.

Kahvia mulle ja teetä kanssasyöjälle, yleensä aina jonkinlaista puuroa sopalla/marjoilla/voisilmällä, jossain muodossa leipää + leivän päällyksiä  vaihdellen, kananmunaa aika usei eri muodoissa, joskus pekonia, hedelmiä yms.

Joskus teen täytettyjä leipiä tekeytymään jo illalla jääkaappiin, varsinmkin silloin, jos jääkaappiin meinaa kertyä monenmoisia jämävärkkejä.

Nyt kevään aikana olen kasvattanut keitiössä monemoisia vihreitä. On ollut ihanaa leikata herneenversoja tai sinapinsiemenien versoja esim kalaleiville.

Tuhti leipä, mutta ah niin hyvää. Pohjalla paahtoleipä (Meidän suosikki on edelleen Lidlistä ostettu American style sandwich) paistettu kananmuna ja pekonia ja jotain vihreää. Tässä herneenversoja.

Hiutalepuurot keitän vähintään puoleksi maitoon. Aika monesti puuro on ihan vaan erilaisista kaurahiutaleista tehtyä, vaan kyllä muistakin hiutaleista keittelen. Riisihiutale on semmoinen, mikä ei ole meillä niin tykätty puuronakaan.

Joskus keittelen aamulla mannapuuroa, vaikkakin se on meillä enemmän iltapuuro (varsinkin talvella, syödään puuroja myöls illalla). Tällä kertaa oli valinnanvaikeus kumpaa soppaa/kiisseliä laitetaan javeriksi, niin syötiin kumpaakin.

Ruisleipä leipäna ja kalaa pällä -> minun ehdoton suosikki.

Appelsiineja syödään paljon sellaisenaan, vaan lähiaikoina on usein tullut puristettua niistä mehua osaksi aamupalaa. Kaupan valmismehuja meillä ei juurikaan nykyisin käytetä.

Joskus aamupala on vaan tällainen.

Kotitekoista perunarieskaa ja kylmäsavulohta lisukkeineen, kaurapuuroa ja ostovadelmista tehtyä soppaa. Lähes kaikki marjat on jo käytetty talven aikana. Ainoastaan herukoita ja raparperia muutama pussillinen tähteenä.

Saariston tervaleipää sain ystävältä tuliaisina. Tykkäsin paljon. Herkuttelin tervaleivällä niin juustovoileipien kuin kalavoileipien muodossa. Tervan maku ei ollut ollenkaan niin voimakas mitä ensin luulin. Keittiö tuoksui alussa ihan tervalle, tuli ihan mieleen lapsuusmuisto, kun isä aina keväisin tervasi soutuveneen.

Näissäkin voileivissä on tervaleipää ja päällä oleva vihreä on sinapin siemenistä kasvatettua. On ihanan kirpakkaa maultaan.

Usein teen uunimunakasta, jos on enemmän syöjiä tai airfryerissä pienet annosmunakkaat vain meille kahdelle. Nämä on paistettu pienissä siliokonivuoissa airfryerissä.

Kinkku-juusto-persiljamunakas.

Myös tomaattimunakasta tai isoja munakaslättyjä teen usein aamupalalle.

Mansikka-raparperisoppa maistuu meille minkä puuron kanssa tahansa.

Joskus laitan iltamyöhällä uuniriisipuuron hautumaan yöksi uuniin. Tai laitan puuron hautumaan yöksi haudutuspataan.

Kalaleipien pohjana on kotitekoiset sämpylät. Mannapuuron lisukkeeksi soseutin vain pakastemansikoita mehuineen ja maustoin ihan olemattoman verran sokerilla.

Tähän soppaan käytin viimeiset pakastemansikat.

Kukahan meillä on syönyt 6 laatikollista mansikoita talven aikana?

Kuvan puuro on welhon puuroa.

Kotitekoisia karjalanpiirakoita raejuusto-munavoin kanssa ja iso mukillinen kahvia.

Juustomunakasta.

Meille on  muotoutunut muutaman ystäväperheen kanssa tapa, että kun joku käy jossain reissussa, tuodaan sieltä syötäviä tuliaisia. Ei siis mitään suuren suurta, eikä kallista. Erään kerran saimme kuvan leivän. Oli kertakaikkisen ihanaa. Tuli syötyä meillä kaksin ihan liian nopsaan. Tätä pitää ostaa lisää. Aika pitkä kauppareissu ihan leivänostoa varten, vaan kun ajetaan savoon, niin pieni koukkaus tämä'n täkia kannattaa tehdä. Oulaisista Kärsämäelle on kuitenkin matkaa.

T'm' aamupala on ihan selkeästi jonkin sunnuntain, koska lautasella on myös makeaa. Minä saatan ottaa jotain pientä makeaa aamupalan päätteeksi. Nuo oikein kaneliset ässät tein jokunen aika sitten yllätyksenä ystävälle synttärikortin asemesta. Hänen herkkua ovat kaneliässät ja saatiin siinä samalla itsellemmekin.

Sopassa on puna- ja mustaherukoita ja oman maan "ruppanavadelmia." Aika usein laitan sekasoppaan myös vähän karviaisia antamaan makua. Sinne sekaan ne soseutuvat, niin karviaiskammoisetkaan eivät niitä sieltä erota.

Eipä olisi viime syksynä uskonut, että pieni rasiallinen oman kirsikkapuun kirsikoita tehtyä marmeladia tuo niin paljon iloa. Yllättävän moneksi kerraksi tuosta on riittänyt. Tähän omaan herkkuleipääni kaavin rasiasta loput marmeladit. Pohjalla oikein tummaksi paahdettu paahtoleipä. Uutta kirsikkasatoa odotellen...

Kiivit maistuvat aina, niin aamu-, väli- kuin iltapalallakin.