Mimmin keittiön kuvatuin henkilö on näissäkin kuvissa. Puiden takana virtaa Pyhäjoki.

Omassa pihassakin on aikamoiset lumikaset. Niissä on kiva kiipeillä.

Ilmeestä huolimatta, tykkää tästä villavaatteesta.

Ja tästä taasen ei niinkään tykkää.

Vaan kun pöhkö mammu unohti laittaa villapaidan kuivumaan, oli pakko laittaa muuta ulos päälle, oli sen verran kova pakkanen.

Välillä pitää levätä, että jaksaa taas riekkua.

Oi sitä ilon ja onnen aikaa, kun pääsee hoitopaikkaan mamman olessa asioilla. Tässä menossa yks lempipuuhista. Sen verran on tolkkua tullut, ettei yritä ees syödä repimiään. Ihanimmat ovat munakennot ja keittiöpaperirullan tyhjät hylsyt.

Dave lempipaikassaan omassa tuolissaan tiiraamassa kulkijoita tai oikeestaan kaikkea mikä takapihalla liikkuu.

Lääkärissä ollaan jouduttu käymään Daven kanssa aika monasti ja taas pitäs tilata uus kontrolliaika ja tehdä isoja päätöksiä.

Tämän peiton toi pukki mammalle, mutta minä niinkun vahingossa omin sen melkein kokonaan ittelleni.

Dave saa joskus valvotusti höykyyttää pehmoleluja. Ostin kirpparilta kassillisen muutamalla eurolla, niin saap muutamaksi kerraksi höykyytettävää. Eihän nuo kestä kun tosin. Tosin tämä norsu kesti peräti muutaman päivän, muutama raaja piti amputoida, mutta yllättävän hyvin kesti.

Jotain-herkkua-mulle-kans-please-katse.

Ei enää tehoa meihin. Ollaan tiukalla linjalla Daven syömisten suhteen.

Tämä ja alapuolella oleva kuva on Mäyränperällä kuvattu.