Muutaman kerran olen ostanut pakasterostiksia ja paistanut niitä kotona, sillä eka kerta oli sen verran positiivinen. Paistopisteissä paistettuja kun ei omalta paikkakunnalta saa, niin oli mukava yllätys, että näitä pakasteversioita oli meidänkin kauppoihin tullut talven aikana.

Ohjeen mukaan paistoin maalaisjärkeä käyttäen, eli aikaa en ihan orjallisesti tuijottanut, vaan paiston jälkeen kyllä halusin ohi ohjeen nämä ehottomasti voidella voisulalla. Hetken kun tekeentyivät paperin ja liinan alla, niin voi poijjaaaat, kun olivatkin hyviä. Menevät meillä heittämällä jatkoon, myös kanssasyöjän mielestä, joka on tällaisille hitaammin lämpiävä mitä minä.

Tässä kuvassa rostikset ovat jäisinä menossa vasta paistumaan. Eivät niin hääppöisen näköisiä ole tässä vaiheessa, vaan älkää antako tämän hämätä.

Yhtään ei pakastimessa nyt näitä taasen ole, joten kauppareissulla pitää muutama pkt muistaa ostaa, sillä koskaan ei tiedä milloin rostiksen himo iskee.