Kyllä Mimmin keittiössä ollaan ruokaakin tehty, mutta ei mitään uutta ja ihmeellistä. Sitä ei ole tämäkään ruoka, mutta luulen ettei kuitenkaan kaikille ole niin tuttu mitä kaalilaatikko, -keitto tai -pata ovat.

Viimeinkin sain tänään aikaiseksi kaali-jauhelihalasagnen teon. Lasagnen nimellä tämä eri lähteissä on ja tuleehan siitä heti tietty mielikuva ruoasta. Jotkut ovat niin tarkkoja ruokien nimityksistä, että vetävät tämänkin nimestä herneen nenäänsä. Voihan tätä vaikka nimittää kaali-jauhelihalaatikoksi lasagnen tapaan.

Olkoon ruoan nimi mikä on, lukeutuu tämä meillä suosikki kaaliruokiin, vaikkei tätä kauhean usein tulekkaan tehtyä. Onhan tässä tekemistä, mutta samalla voi tehdä isomman määrän ja syö sitten useampana päivänä.

Täältä löytyy kirjoittamani ohje kaali-jauhelihalasagneen.

Tänään tein ohjeesta reilun puolikkaan käyttäen naudan jauhelihaa 450 g ja kastikkeen tein puolesta litrasta maitoa.

Pehmitettyä kaalia, sakeaa maukasta jauhelihaseosta ja sakeaa juustokastiketta....näistä kootaan kaali-jauhelihalasagne. Muina kuin jauhelihaversiona en ole tällaista kokeillut. Kastikkeita kannattaa maistella niiden tekovaiheessa, niissä saa olla makua ihan topakasti. Ja kumpikin kastike/seos pitää olla sakeaa, sillä kaaleista irtoaa vielä kosteutta uunissa.

Isoimpia kaalinlehtiä leikkelen nykyisin saksilla pienemmiksi kokoamisvaiheessa. Ruokaa on helpompi ottaa ja syödä.

Töpöttelin pintaa lastalle, että juustoraaste kostui. Vähän rouhaisin vielä mustapippuria pinnalle. Ja lasagne  meni uuniin Daven ja minun päivälenkin ajaksi.

Oli niin ihana lenkkisää, että lenkki vähän nenähti ja vaikka uunin lämpö oli vain himpun verran alle 175 astetta, sai lasagne kenties joidenkin mielestä turhankin paljon väriä. Me tykätään tummasta, niin ei yhtään haitannut, eikä tuo missään nimessä maistu palaneelle.

Kuvan kaalilasagne oli uunissa reilun 1½ tuntia ja kun kotiuduttiin lenkiltä alensin lämmön 150 ja ruoka oli uunissa vielä folion alla noin 20 min, kunnes kanssasyöjä saapui kotia ja ruvettiin syömään.

Apukokkikin raahautui olohuoneen sohvalta kaalilasagnen tekovaiheessa paikalle tuoksujen perässä.

Hyvä näin, paitsi että oli ottanut sohvalta mamman peiton itsellensä raahaten sen mukanaan keittiöön. Saattoi olla myös vihjaus, että olis aika lähteä päivälenkille ja niin me mentiinkin, kun sain kaalilasagnen uuniin.

Dave sai tänään määrätä lenkillä kulkureitin, joten mentiin kylälle. Ihana oli lenkkisää, niin räpsittiin muutamia kuvia. Aamulla oli -10 pakkasta ja puolen päivän jälkeen kun lähettiin lenkille, oli mittari nollassa. Ei tarvinnu Davekaan villapuseroa päällensä.

Mamma, laske jo minut alas ja jatketaan lenkkiä...