Siilinraadon kimppuun olis pitänyt juhannuskävelyllä päästä. Nipo mamma, kun ei päästänyt.

Hellow girls.

On kiire, on kiire... pitää ehtiä vastaamaan mahollisimman moneen viestiin.

Nään makoisaa unta.

Iltajoogat mamman vieressä tehden.

Minä en oo syypää maissien kaiveluun, en varmasti oo... 

Mamma vahvistaa, ettei syyllnen ole nyt Dave, vaan harakka. Meillä on saanut olla ihan rauhassa noin pitkiksi asti maissinjyvistä kasvamaan laitetut, mutta pari päivää sitten oli kaivettu kasvustoa ylös ja syöty juuriosasta jyvä. Monet laitatvat tikkuja tiheään, ettei linnut tulis syömään. Minä laitoin nyt vasta ekan kerran maissinjyviä kasvamaan (siis ihan vvaa "heinäksi") ja olin jo mielissäni, että hyvinhän tämä meni, vaan eipä sitten mennytkään. Siirsin ruukun suojaan           pöydän alle, mutta mies laittoi siihen tikkuja törottämään ja vielä muovilaatikon ylössuin päälle, niin katotaan kuis meidän kay... 

sama harakka ryöstää amppelimansikoita ihan raakileina... niillekkin pitää jotain parempaa suojaa keksiä mitä foliosuikaleet. Tämä harakka ei näytä niitäkään kaihtavan.

Daven kerjaysilme ja -käyttäytyminen. Tahtoo yleensä jotain, kun laskee pään noin jomman kumman polvelle....tällä kertaa oli thtäimessä voileipä, mikä mammalla oli kädessä.

Pienen metsikön läpi menevä polku on kasvanut melkein umpeen. Vihreää ja vehreää on nyt luonto.

Kumpaakos sinä mamma kuvaat, minua vai noita horsmia?