Tänä aamuna yllätin itsenikin ja tein litran munkkitaikinan. Tein litran vesipohjaisen normi taikinan, ei kananmunaa, kardemummaa reilusti. Kanssasyöjä kyllä kyseli, että ootko ihan tosissas, kun näki minun aloittavan taikinan teon?

Siinä vaiheessa hän ei vielä tiennyt suunnitelmistani paistaa munkit ulkona. Ostettiin juhannusviikolla viimein uus ykspaikkanen sähkölevy ulkona käytettäväksi. Halpahallista ja se maksoi vain 10 e. Sitä oli siis tarkoitus testata. Meille ei etupihalle paista aurinko vielä aamupäivällä, joten munkkienpaisto oli ihanaa puuhaa. kevyt tuulenvire tuntui koko ajan, eikä ollut ollankaan tukalaa.Siis ihan oikeasti.

Munkkiaihiot tein sisällä ja vein munkit ulos kohoamaan hyvin peitettyinä. Mulle suurin homma oli konkata (jalka ei ole ihan kunnossa) ulos monasti viemässä tavaroita, kun ei ollut apukäsiä, eikä apujalkoja jelppimässä.

Samasta taikinasta tein myös pellillisen ihan perus kanelikiekkopullia.

Vaikka levyssä on ihan kunnon korkeat jalat (näkyvät kuvassa huonosti), laitoin vielä varulta reunallisen pullapellin ylösalaisin pöydän päälle eristeeksi. Tässä vaiheessa oli jo koemunkki paistettu ja syötykkin. Miten munkki voikin olla niiiiin hyvää, just niin kuumana, että suu meinaa palaa.

Rasvana käytin jälleen rapsiöljy, kuten nykyisin lähes aina. Tuossa kattilassa on 1,2 litraa öljyä. Munkkeja tuohon kattilaan mahtuu kerralla paistumaan 3-4 kpl koosta riippuen.

Työpaikan kun järjesti hyvin, niin homma kävi oikein sutjakkaasti.

Just sain kaikki paistettua ja sokeroitua ja räpsästyä muutaman kuvankin, kun kanssasyöjä tuli lounaalle. Syötiin kinkkukiusauksen jämät salaatin kanssa. Jälkkäriä ei varmaan tartte arvuutella.

Munkkitouhun ollessa jo loppupuolella, kävin sisällä voitelemassa pullat ja laitoin ne uuniin paistumaan. Olispa uunikin ulkona....

Nykyisin teen lähes aina kanelimunkkeja osasta taikinaa. Eli nämä on siis sokeroitu kaneli-sokeriseoksessa, taikinassa ei ole kanelia.

Dave otti näin rennosti munkkien paistamiset. Tuoksutteli kyllä, että mikä tuoksuu, vaan paremmin viihtyi vesiaiheen tykönä lekotellen.

Ihan taatusti ei jää viimeiseksi kerraksi tällekkään kesälle/syksylle, kun meillä paistetaan munkit ulkona. Toki levyä tullaan käyttämään moneen muuhunkin. Olipas ihana aamupäivä munkkien parissa.

Siitä mää olin vähän "pettynyt", ettei kukaan naapuri tullut tuoksujen perässä kyselemään maistiaisia.