CIMG4845-001.jpg

Siinä sitä nyt on, ei kyllä suurta määrää, mutta kuitenkin. Kyllä tätä ollaankin odotettu. Mitään käsitystä meillä ei ole kirsikkapuista ja niiden kasvatuksesta, mutta joitakin vuosia sitten ollessani siskon kanssa puutarhalla, päätettiin istuttaa meidän takapihalle luumu- ja kirsikkapuut. MInä sitten soittamaan miehelleni, että tuuppas tänne peräkärryn kanssa. Oon ostanut 2 puuta. Luumupuu ei koskaan tuota mitään, vaikka jonkinlaisena vielä kasvaakin. Jänikset tykkäävät siitäkin liian paljon. Kirsikkapuu/pensas on kukkinut lupaavasti monena vuotena (istuttamisesta on siis 7-8 vuotta), vaan siihen se sitten on jäänytkin. Oikeastaan menetettiin jo toivomme, että siinä koskaan yksikään kirsikka kypsyisi. Vaan toisin kävi. Tänä kesänä ollaan käyty takapihalla varmaan päivittäin kattomassa, että vieläkö pallukat ovat puussa ja rupeavatko ne ihan oikeasti punastumaan. Olin päättänyt, että jos edes desin verran tulee kirsikoita, niin minähän keitän niistä marmeladia. Onneksi tuli vähän enemmän ja vieläkin puussa niitä olisi, mutta taidetaan syödä ne sellaisenaan.  

CIMG4519.jpg

Nyt on sentään kuvassa kirsikkapuu. Sorry vaan, että oli äsken muu kuva.

Ylimmillä oksilla kirsikat vielä kypsyvät, vaan jotta linnut eivät veisi kaikkia, poimittiin jo jonkin verran niitä talteen. Eihän noita isoo kipollista ole (2 teemamukillista), mutta olin päättänyt tehdä joka tapauksessa saaliista hilloa tai marmeladia. Viime vuonna se ei ollut mahdollista, sillä koko puussa kypsyi 2 kirsikkkaa ja nekin hävisivät jonnekkin, parempiin suihin vissiin. Vihreitä raakileita kyllä oli enemmän, mutta myrsky ve ne mennessään ja jätti 2 sitkeintä kypsymään. Joten siihen nähden, tämän vuoden saalis/sato on moninkertainen.

CIMG4798.jpg

Juu, kaikki eivät ole tasakypsiä, vaan se ei meitä mhaitannut, kivet irtosivat ihan hyvin. Kiviä poistin kirsikoista sekä pillillä painamalla sekä ihan vaan käsin pusertamalla. Jälkimmäinen ehdottomasti nopeampi tapa, ainakin minulla, mutta myös sotkuisempi. Kirsikkamehua lenteli sinne tänne, ihan kun joku eläin olisi verisesti teurastettu. Jos olis ollu kirsikoita enemmän käsiteltävänä (toivottavasti ensi vuonna olisi) olisi pusertelutekniikkaa vielä pitänyt hioa.

CIMG4828.jpg

Kun kaikista oli kivet poistettu, pääsin keittelemään tuota muutaman desin annosta. Kirsikkamarmeladin tein ihan hillo-marmeladisokeripakkauksen ohjeen mukaan. (pienensin vaan sitä) Tätä nimittäisin jopa marmeladiksi, sillä soseutin keitetyn sokeri-kirsikkaseoksen. Lisämakua laitettiin aikuisten makuun, eli kunnon loraus tummaa rommia sekaan. Eihän tuota marmeladia kipossa paljoa ole, mutta kanssasyöjän kanssa saadaan tuolla kuitenkin aika monesti herkutella esim. juustojen kanssa tai sipaista sitä vaikka paahtoleivän päälle. Kumpa ensi vuonna saisin keitellä monta litraa kirsikkahilloa/marmeladia. Toivossa on hyvä elää, eikös vaan.