Paistoin jo aikaisemmin Russelilla ison pakkauksellisen broilerinuijia. Ne olivat jonkun sortin marinadissa, mutta huuhtelin sen pois. Olivat yllättävän syötäviä (me ei siis tykätä kaupan valmismarinadeista monissakaan lihoissa). Lämpimäksi lisäkkeeksi tein orzosta pannulla/kattilassa tehtävän kermaisen lisäkkeen. Tätä ohjetta jo ehdittiin kysellä Instan puolella, joten päätin kirjoittaa ohjeen tänne muistiin, kun tuli mitattua aineet ruokaa tehdessä.

Minä tein orzoton alusta loppuun asti paistinpannulla. Toki voi tehdä myös kattilassa. Tälleen valmistui tämän postauksen hyvin simppeli orzotto (risoni)

Kermainen orzotto (risoni)

(määrä riittää kahdelle oikein nälkäiselle syöjälle tai kolmelle tulee pienempi annos)

2 rkl öljyä/muuta rasvaa sipulien kuullottamiseen

1 keskikokoinen keltasipuli hienonnettuna

1-2 valkosipulin kynttä hienonnettuna/raastettuna

2 dl ruokakermaa (tai kuohukermaa)

noin 5 dl vettä

noin 2 dl orzottoa (minulla oli hieman kukkurat mitat)

kanaliemikuutio

suolaa

mustapippuria

(parmesaania tai muuta juustoraastetta, en nyt laittanut)

(lehtikaalia oli tarkoitus pakastimesta laittaa lopussa vähän sekaan, mutta tohinassa sen sitten unohin kokonaan TAI lehtikaalin tilalle passaa oikein hyvin kourallinen tuoreita pinaatinlehtiä)

(jos tykkää aurinkokuivatuista tomaateista, niin sekin paloiteltuna sopii orzottoon hyvin)

(minä lisäsin tilkan maukasta kypsistä broilereista valunutta lientä sekaan)

Valmistaminen

Kuullota hienonnettuja sipuleita rasvassa paistinpannulla (tai kattilassa) Lisää pannulle nesteet ja mausteet. Kun neste kiehuu, laita sekaan orzo. Anna seoksen kypsyä välillä sekoitellen kunnes orzossa on haluttu kypsyys. Tarkkaile nesteen riittävyyttä ja lisää vettä tarvittaessa. Tarkista orzoton maku ja löysyys.

Jos lisäät sekaan tuoretta pinaattia tai lehtikaalia, lisää ne kypsymisen loppupuolella, jotta nätti vihreä väri pysyy. Jos lisäät juustoraastetta sekaan, kannattaa se  lisätä vasta lopussa -> juusto vain sulaa ruokaan.

Tarkista orzoton löysyys just enne syöntiä, sillä sen rakenne jämäköityy yllättävän paljon, jos se joutuu odottamaan hetkenkään. Loraus kiehuvaa vettä korjaa rakenteen hetkessä.

Tässä kuvassa orzotto alkaa olla jo kypsää. Kypsyyttä kannattaa ihan maistella. Lisäsin vielä vähän vettä kuvan ottamisen jälkeen, koska orzatto jähmettyy yllättävän paljon jo muutaman minuutin lämpimänä pitämisen aikana. Liian tönkkönä ei kannata lautaselle laittaa. Minä jätin tällä kertaa kaikki vihreät tästä pois, niin näyttää aneemiselta, mutta maku oli hyvä.

Laitoin Russelin pohjalle kaksinkertaisen leivinpaperin ja sen päälle broilerinuijat (tuossa on siis semmonen oikein iso pakkaus lihoja). Nämä olivat siis marinadissa, mutta huuhtelin sen pois, vähän kuivattelin lihoja ja ladoin vuokaan paperin päälle. Sitten ripottelin reilusti paprikajauhetta pintaan. Airfryertoiminto 210 astetta. Koska tykätään oikein ylikypsistä nuijista ja kunnolla ruskistuneita kypsensin näitä ensin ½ tuntia ja sitten katsoin ja jatkoin vielä toisen puoli tuntia vähän miedommalla lämmöllä.

Ylempi kuva lihojen kypsyttyä ½ tuntia. Jollekkin jo tuokin kypsyys/ruskeus vois piisata, mutta meille ei...kyllä nuijien pitää olla kunnolla kypsää.

Tässä lihat kypsyttyään noin tunnin ajan. Nyt olivat meille passeleita. Mies naposteli lihoja pikkusuolukan nälkään jo iltasella ja loput syötiin orzoton kanssa lounasruokana.

Lisäksi vielä vihersalaatti, mihin sain käytettyä aloitetun juustopkt.

 

Monia uusia ideoita tarttuu mukaan, kun katselee Instagramissa reelssejä. Jonkinlainen versio muna-paahtoleivästä jäi sieltä mieleen ja tällaista olenkin tehnyt itselleni aika usein aamupalaksi salitreenien jälkeen.

Ekalla kerralla tein ihan kokonaiseista paahtoleipäviipaleista (mitä jo tosin vähän pienensin), mutta ihan liian iso siitä itelleni tuli, joten nykyisin teen puolikkailla paahtoleipäviipaleilla (postauksen lopussa tästä kuvia)

Nämä tekee hyvinkin nopsaan, joten mulla on aamupalalautasella tulevaisuudessakin tällainen eri täytteillä. Jos haluaa ison annoksen, niin laittaa kokonaiset paahtoleipäviipaleet ja 2 kananmunaa, minä laitan vaan yhden kananmunan itelleni.

Minä teen munaleivät näin:

Riko 1-2 kananmunaa astiaan, lisää mieleisiä mausteita (jos täyte kovin suolainen, älä laita suolaa) ja sekoita munan rakenne rikki. Laita paistinpannulle rasvaa ja anna sen sulaa ja kaada munaseos pannulle, laita paahtoleipäviipaleet heti pannulle (ja halutessaan ne voi vielä nopsaan kääntää pannulla, niin että munaseosta imeytyy molemmille puolille leipään) Laita lämmitettävät mieleiset täytteet paahtoleiville. Minulla tässä ekassa versiossa ihan vaan pippurikinkkua  ja toisella leivällä juustoviipale. Näitäkin voi laittaa määrällisesti ihan oman maun mukaan. Laita kansi päälle ja anna miedolla lämmöllä täytteen lämmetä/munaseoksen hyytyä ja kevyesti ruskistua pohjapuolelta. Lisää kylmät päälykset, minulla tässä vain tomaattiviipaleet, kun vihreät jäi kaupaan. Käännä sivut lastalla keskelle ja käännä leipäviipaleet vastakkain, niin että kaikki täytteet jäävät väliin.

Kyllä jaksoi tämän amaupalan jälkeen ruveta päivän touhuihin.

Ja tässä toisessa pienemmässä versiossa on pekoni-juustotäyte + tuoretta.

Tässä on täytteitä sen verran paljon, etten edes yrittänyt saada nättiä pakettia munareunoja kääntämällä, vaan lupsautin vaan leipäviipaleet vastakkain.

Pekonit paistoin ensin pannulla ja otin sivuun. Tässä on pannulla 1 rakennerikottu kananmuna (enkä laittanut edes suolaa, kun pekoni niin suolaista). Tämän olis ihan nätisti paketoinut, mutta laitoin sen verran paljon kylmiä täytteitä, ettei enää onnistunut.

Hyvää oli, vaan kyllä tuntui pekoni suolaiselta. Ens kerralla laitan vähemmän pekonia. Ite kaipaan tuoretta tällaisiin lämmitettävien täyteiden lisäksi. Ja leikkaan tomaatit paljon ohuemmiksi.

Jos tykkäät kananmunaruoista ja paahtoleivästä, niin kokeiles jotain mieleisillä täytteillä täytettyä versiota.

Ostin isoja kotimaisia omenoita kaupasta jotain omenaleivonnaista varten. Muutamia ohjeita olen jemmannut kokeiltavaksi ja nyt niistä yksi pääsi viimein testiin.

Somessa monikin nimeää omat leivonnaisensa maailman paras se ja se .... tämä esim maailman paras omenapiirakka. Ite oon aina karsastanut/välttänyt moisia nimeämisiä, koska makuasiat ovat niin makuasioita. Hyvää tämä oli, mutta maailman paras??

Tämän tekemäni omenapiirakan ohje on täältä. Toteutin sen näin ekalla kerralla ihan ohjeen mukaan, paitsi että laitoin tietenkin ripsauksen suolaa taikinaan ja paistolämpötilaa piti kyllä uunissani alentaa ja näin oleen paistoaikaa pidentää.

Ohjeen sokerimäärillä ei tule kauhean makeaa piirakkaa. Meille oli positiivinen yllätys, koska noinkin paljon sokeria tulee ohjeen mukaan laitettuna. Reilu kanelimäärä "syö" kylläkin makeutta ja pintaomenoiden sitruunamehu.

Tälleen kuvan paksu omenapiirakka valmistui.

Omenapiirakka

(vuoan koko  25x30 cm ja silloin tulee paksu piirakka)

Taikina

200 g voita sulatettuna

3 munaa

1 dl piimää (tai jogurttia)

2 dl sokeria

1 dl fariinisokeria

5 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

1 tl jauhettua kardemummaa

+ oma lisäykseni ripsaus suolaa (terävöittää makua) 

Pinnalle

5 (500 g) kotimaista omenaa

2 rkl fariinisokeria

1 rkl sitruunanmehua

2 tl kanelia (tulee ihan reilun kanelista)

Valmistaminen

Sekoita sulatettu voi, munat ja piimä kulhossa. Lisää sokeri ja fariinisokeri. Sekoita jauhoihin leivinjauhe ja kardemumma, lisää taikinaan. Sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi, älä vaivaa.

Vuoraa 25 × 30 cm:n kokoinen vuoka rypistetyllä leivinpaperilla. Levitä taikina vuokaan ihan reunoille asti.

Pese omenat ja leikkaa omenat lohkoiksi siemenkodan ympäriltä. Leikkaa lohkot puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi. (jos tykkää kuoria kotimaisetkin omenat, niin sitten varaa omppuja vähän enemmän)

Sekoita omenaviipaleet, fariinisokeri, sitruunanmehu ja kaneli kulhossa. Lado omenat vuokaan ja painele niitä hieman taikinaan. (Lusikoi kulhoon jäänyttä sokeri-kaneliseosta omenoiden päälle.)

Alkuperäinen ohje käskee näin:

Paista piirakkaa 200-asteisessa uunissa keskitasolla 35–40 minuuttia.

Minun uunissa kyllä pitää laskea noi paksulle piirakalle lämpötilaa eli laitoin piirakan noin 175 asteiseen uuniin tasalämmölle alimmalle tasolle kypsymään. Oli siellä noin ½ tuntia ja nostin sitten yhden kannattimen verran ylemmäs ja ihan vähän nostin uunin lämpöä. Kokonaispaistoaika oli mulla lähes 50 min. Tarkista kypsyys tikulla piirakan keskeltä. Uunisi tuntien tarkkaile paistumista.

Jäähdytä piirakka ja leikkaa annospaloiksi. Alkuperäisen ohjeen mukaan 16 palaan….minä leikkasin vähän pienempiä paljona

Tarjoa omenapiirakka vaniljakastikkeen tai vaniljajäätelön kanssa.

Piirakka menossa uuniin. Minä käytin vuokana tuollaista pinnoitettua laatikkovuokaa, koska sen mitat olivat suurin piirtein ohjeessa ilmoitetut. Mulla on tuossa pinnalla 4 isoa kotimaista omenaa. Tykätään kyllä kotimaisetkin kuoria, mutta nyt jätin kuoret paikoilleen.

Kypsä piirakka. Annoin vaan muutaman minuutin jäähtyä ja menin maistelemaan. Eipäs olis kannattanut. MInusta lämpimässä/vastapaistetussa maistui kananmuna läpi. Tosin minun työkaverit sanoivat aikoinaan, että mulla on liian tarkka makuaisti. Onneksi kananmuna ei maistu läpi, kun antaa piirakan jäähtyä kunnolla.

Kun katsoo alkuperäisen ohjeen kuvaa, näkyy minusta piirakan pinnalla hienoa sokeria, ja olishan sitä tähän tietysti ulkonäöllisesti ja maullisestikkin voinut hieman lisätä, vaan kun halusin testata tämän ohjeen mukaisesti tehtynä. Tokihan ymmärrän, että kuvauksia varten  leivonnaisten ulkonäköä stailataan.

Teenkö toiste?

Teen, mutta ohuempana versiona. Itelleni tämä piirakkana on turhan paksua ja omenan osuus palassa jää vähäiseksi.

Tänään on meitsin synttärit. Täytän jo 6 v.

Ei oo meitsin juttu nämä valjaat. Onneks mamma laitto nämä takasin komeroon.

Mamma sano, että kesän kuntokuuri on tuottanut tulosta. Puhukohan hää itestään vai minusta?

Juu mamma, kyllä kuuntelen kun kerrot mitä tänään tapahtuu. Meen siis hoitoon ja sinä jonnekkin sienimettään (minäkin olisin siellä varmaan hirmu asiantuntija)  ja illalla vasta juhlitaan synttäreitä. Ok, tehään niin.

 

 

 

 

 

Teille jotka olette seuranneet blogiani jo pidemmän aikaa ei varmaankaan ole mikään yllätys, että meillä tykätään suolainen-makea yhdistelmistä, niin ruoissa kuin leivonnaisissakin. Makeaa persikkaa päätyi jälleen broilerikastikkeen sekaan. Aurajuustoa meinasin vielä laittaa, mutta jätin sen tällä kertaa pois. Minä käytin maustamisessa yrttiseos provencalea, mutta jos sitä ei ole, niin laittaa jotain yrttiä esim rakuuna sopii oikein hyvin broilerille.

Postauksen lopussa on linkkejä aikaisemmin julkaisemiini broileri-persikkaruokiin.

Tämän postauksen nopeatekoinen ja meidän mielestä maukas kastike valmistui alla olevalla ohjeella. Tämä oli mitoitettu meillä yhdelle nälkäiselle miehelle ja minulle. Yhtään ei jäänyt tähteeksi. Pieniruokaisilla tästä piisaa 3 annokseen.

Broileri-persikkakastike

250 g kanan fileesuikaleita (minulla maustamaton Atrian tuote)

mieluista rasvaa lihojen ruskistamiseen

1 iso keltasipuli hienonnettuna

valkosipulia (laitoin 2 oikein pulleaa kynttä raastettuna)

2 dl ruokakermaa (minulla maustamaton 15%)

vajaa 1dl vettä

½ kpl kanaliemikuutiota (tai lihaliemi-)

suolaa, paprikajauhetta, mustapippuria, kurkumaa ripsaus, curryä, yrttiseos provencalea

3 - 4 kpl säilykepersikan puoliskoa kuutioina (laitoin 4)

Valmiiseen ruokaa/ruoan pinnalle: tuoretta basilikaa

Valmistaminen

Ruskista lihat pienessä määräss rasvaa paistinpannulla. Lisää sipulit kuullottumaan sekaan ruskistumisen loppupuolella. Lisää sekaan nesteet, persikkkakuutiot ja mausteita ja anna ruoan kypsyä 10-15 min ilman kantta, jolloin kastikeosuus sakenee. Tarkista maku ja kastikeosuuden sakeus.

Nuo vihreät höytyvät on siis yrttiseos provencalea (minulla Meiran)

Me söimme ruoan keitetyn pastan kera, mutta tokihan muukin lisäke käy. Lisäksi otettiin salaattia ja kotitekoista mustaherukkahilloa minihillosokerilla tehtynä.

Tässä joitain muita broileri-persikkaruokaohjeita, joita olen postannut aikaisemmin.

Broileria persikka-purjo kermakastikkeessa

Persikkainen broileri (ohutleike ja persikkakastike)

Paprikainen persikkabroileri uunissa kypsentäen

Juustoinen persikkabroileri