IMG_20250221_164902_edit_8991998397663.j

Toscapiirakkaa oli tehnyt jo pitkään mieli, ja viimeinkin muutama viikko sitten sain aikaiseksi tehdä sitä. Nyt on ollut leipomukset oman kunnon takia hieman jäissä, mutta josko vyöhyketerapiasta ja akupunktiosta olis saanut/sais taas apua, että harrastuksetkin voisivat jatkua. 

Katselin muutamaa itselleni uutta toscapiirakkaohjetta, mutta pääsyin sitten kuitenkin tekemään omasta arkistostani löytyvällä ohjeella. Muokkasin tekstiä vähän, itse ohjeen ainesuhteet ovat ennallaan. Suolaa lisäsin pohja-ohjeeseen terävöittämään makua.

Täältä löytyy (27.2.25 hieman muokattu) ohje.

Ohjeella tehden tulee ohuehko piirakkapohja ja reilu kerros kuorrutusta käyttämäni kokoiselle pellille tehtynä.

IMG_20250221_160723_edit_3483917677212.j

Taikina on löysää, alä silti lisää siihen jauhoja.

IMG_20250221_162220_edit_9057482490138.j

Pohjan paistuessa tehdään toscakuorrutus kiehauttamalla ainekset kattilassa koko ajan sekoittaen. Minä sulatan rasvan ensin kattilassa, lisään siihen muut ainakest ja kiehautan seoksen koko ajan sekoittaen.

IMG_20250221_162956_edit_9043624083164.j

Kuumaa kuorrutusta ei kannata kaataa yhteen kasaan pohjan päälle, vaan kaataa sen jo laajemmalle alueelle.

IMG_20250221_163332_edit_9024478730463.j

Minä tykkään käyttää ruokavestä toscan levittämisessä....sillä pääsee hyvin ihan reunoille asti. Jos aikailee toscan levittämisessä, rupeaa se tarttumaan välineeseen.

IMG_20250221_164935_edit_8903415695093.j

Ihan ei uunini paista tasaiseksi, vaikka käänsinkin pellin kesken kuorrutuksen ruskistamisen, vaan eipä nuo värierot meitä syödessä haitanneet. Toscakuorrutus on vastapaistettuna rapeaa, mutta pehmenee säilytyksen aikana.