Tässä joitakin Daven kuvia.

Meillä oli kiuasremonttia ja tietenkin minun piti kattoa, että kaikki menee niinkuin pitää.

Tykkään möyriä lumessa. Rakastan lunta.

Tuuli niin kovasti, että korvat meinas lähetä lentoon. Tässä mää oon manman kanssa päivälenkillä.

Melkein kuin ollaan kotona, niin saan monasti hepulikohtauksen ja juoksentelen ja säntäilen ympäriinsä omalla kadulla/parkkipaikalla/naapureiden pihoilla. Mamma ei tykkää.

Tuossa puussa oli pikkulintuja vaikka kuinka paljon, vaan ene ei välittäneet minusta mitää, vaikka yritin niille jutustella kovaäänisestikkin.

Onneksi lähiviikkoina on ollut ihania kelejä lekkeilyyn.

Mamma heltyy aina joskus antamaan mulle porkkanaa rouskuteltavaksi. Minähän saan ruoaksi vain erityisruokaa, en mitään herkkuja, en lihhaa, en juustoo, en nakkeja, en mitään, en ees koirille tarkotettuja herkkuja. Kyllä elämä on kovaa.

Harakan ryökäleet tulleevat kiusaamaan minua ihan kotipihalle asti.

Vaikka en ookaan ihan koko aikaa kiltisti, niin mamma sannoo, että oon lutunen koiruus, kuulemma sen rakas....