Nopeatekoista hyvää...

Kotimaiset mansikat olivat reilu viikko sitten vielä sikahintaisia, eivätkä edes kovin hyvännäköisiäkään... onneksi pakastimessa on vielä muutama rasia kotimaisia viime sadon vadelmia, joten sain tehtyä makean hampaan kolotukseen marjaisaa kääristä. Pohjaksi syöjät halusivat kaakaopohjan...lopuista päätin minä.

Vadelma-mansikkakääretorttu

Pohja

4 isoa kananmunaa

1½ dl sokeria

½ dl vehnäjauhoja

½ dl perunajauhoja

½ dl tummaa kaakaojauhetta

1 tl leivinjauhetta

Täyte

(osa pinnalle koristeeksi)

1 prk vaahtoutuvaa mansikkakermaa

1 prk maustettu rahka makea mansikka

2-3 rkl sokeria

2 tl vaniljasokeria

(n.½ rkl sitruunamehua antamaan kirpakkuutta, ei ole välttämätön)

1 rasia kotimaisia vadelmia (osa koristeeksi)

Koristeeksi strösseliä, nomparellia yms...jos haluaa

Laita uuni kuumenemaan 200-225 asteeseen. Varaa pelti + leivinpaperi siihen. Mittaa kaikki ainekset. Vatkaa muna-sokeriseos hyväksi kuohkeaksi vaahdoksi. Yhdistä kaikki kuivat ainekset ja lisää ne siivilän läpi muna-sokerivaahtoon sekoitellen nostelle. Levitä taikina heti pellille (ihan pellin kokoiseksi) ja paista se kypsäksi 6-10 min. varo paistamasta liian kuivaksi. Kumoa pohja heti sokeroidun leivinpaperin päälle tai leivinliinan/pyyhkeen päälle (ei tarvita sokeria) + peitä pohja jäähtymisen ajaksi.

Valmista täyte. Vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää siihen rahka ja sekoita seos tasaiseksi. Mausta seos. Ota tätä seosta pieni osa koristelua varten pursotinpussiin.

Levitä loppu täyte jäähtyneelle levylle ja ripottele sen päälle (jäiset) vadelmat....muista jättää rasiasta osa koristelua varten. Rullaa levy napakaksi rullaksi ja laita liitoskohta alas. Leikkaa käärötorttu tarjoiluvadille passeliksi. Pursota mansikkakermavaahto päälle ja koristele kääris vielä marjoilla + strösselillä tms....ainakin jos lapsettaa ja haluaa päästä eroon kaapeissa olevista strösseleistä/nomparelleista...

Meillä syötäs tämä ihan tällaisenaankin, vaan nyt oli tulossa vieraita, niin laitoin osan täyteestä koristeluksi. Koska kääris ei ehtinyt juurikaan tekeytyä, kostutin pintaa hieman mehulla. Ja hyvä näin, ei tuntunut kuivalta vastatehtynäkään. Pikkasen kääristä jäi ja oli ehdottomasti mehevämpä seuraavana päivänä vietettyään jäkaapissa yön.

Lopputulos kuvattuna etupihamme aitausta vasten.